Ekan kerran kävin Elisaaressa vuonna 2020 Etelä-Suomen retkeilyopas 1 -kirjan inspiroimana ja sen kerran jälkeen jo päätin, että paikkaan täytyy tulla uudestaan. Kesällä 2023 tämä päätös toteutuikin, kun vietimme kaverini Anun kanssa kivan kesäpäivän Elisaaressa juosten, saunoen ja nauttien piknikistä rantakalliolla.

Elisaari on vähän kuin menisi ulkomaille. Ensinnäkin päästäksesi lähimpänä Elisaarta sijaitsevaan rantaan Barösundissa, täytyy sinne mennä lossilla. Lyhyt lossimatka tuo jo mukavan irtautumisen arjesta ja tuntee siirtyvänsä lomalle. Lossi kulkee edestakaisin aamukahdeksasta iltakymmeneen, joten varsinaisia aikatauluja ei tarvitse kytätä. Barösundin puolella lauttarannasta on muutaman kilmetrin ajomatka Göleniin, joka on vesialueen nimi, joka erottaa Elisaaren Barösundista. Rannasta löytyy parkkipaikka.

Jos omaa venettä ei omista, Elisaareen pääsee esimerkiksi soutamalla Helsingin kaupungin omistamilla soutuveneillä. Soutumatka ei ole pitkä ja siitä selviää kuka tahansa. Soutureitti kulkee veneväylän läpi, joten pientä pelisilmää tarvitaan, ettei sotke turhaan veneliikennettä. Ensimmäisellä kerralla käydessäni Elisaaressa, soutuveneitä oli vapaina. Aina on olemassa myös se riski, että joku on soutanut saareen jo aiemmin ja veneet eivät ole saatavilla. Toisella kerralla kävikin juuri näin, mutta vesiväylällä liikennöi onneksi myös ilmainen lauttakuljetus. Lautta kulkee kesäkaudella parin tunnin välein, joten jonkun verran odotteluaikaa kertyi, ennen kuin pääsimme Elisaaren puolelle.

Elisaari on eläväinen virkistysalue, josta löytyy vierasvenesatama, ravintola, majoitusmahdollisuuksia ja muita palveluita. Päätimme ystäväni kanssa varata saunavuoron, joka järjestyi suhteellisen helposti, vaikka varasimme sen vasta saareen päästyämme. Varauksen voi tehdä satamassa sijaitsevasta ravintolasta ja tarjolla on pienempi ja isompi rantasauna.

Se, mikä itseäni Elisaareen ensimmäisellä kerralla houkutteli, oli tammimetsäinen luontopolku. Se onkin ihanan vehreä ja satumainen alue, jossa laiduntaa kesäisin lehmiä. Luontopolku on noin parin kilometrin mittainen ja siellä saa ihastella vanhoja puita, jotka varjostavat kuumina kesäpäivinä mukavasti reittiä. Luontopolkua lähdin hakemaan, mutta sain niin paljon muutakin. Jo ensimmäisellä kerralla kiertelin saarella seuraten sinne tänne pieniä hiekkateitä ja tutkien maisemia. Vierasvenesatama oli mielestäni myös todella viehättävä. Korkeilla rantakallioilla oli ihana istuskella ja katsella laivoja ja ihmisten vene-elämää. Lapsiperheitä oli paljon, joten mikään varsinainen rauhan tyyssija paikka ei ole ainakaan sataman lähistöllä.

Vuokrasimme isomman rantasaunan tunniksi ja saunalta pääsi kätevästi uimaan. Lopuksi vietimme vielä rentouttavan piknikin rantakallioilla ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Tällä kertaa pääsimmekin takaisin Barösundin puolelle itse soutaen.

Elisaari, tiedän että vielä nähdään kolmannenkin kerran!

Piian pisteet: 5/5

“Luontopolkua lähdin hakemaan, mutta Elisaari olikin kokonainen elämys.”

Kohde löytyy kirjoista: Etelä-Suomen retkeilyopas 1

Elisaaren omat sivut: https://www.elisaari.fi/