Lepinjärvi on paikkana erityisen tuttu, koska asuin nuoruuteni Lepinjärven läheisyydessä. Kuljeskelin silloin rantapusikoissa kuvailemassa filmikameralla kaikenlaista, mitä vastaan sattui tulemaan. Karjaa ja Lepinjärvi oli kuitenkin jäänyt jo moneksi vuodeksi unholaan, kunnes teimme ystäväni Vilman kanssa sinne retken kesällä 2022.

Auto jätettiin Karjaan Shellin pihaan ja lähdimme etsimään reittiä Hanko-tien ali. Kuljimme tien alitettuamme pellon läpi kulkevaa tien uraa ja muistan, että ihailimme villiä kukkaniittyä. Reitti haarautui ja valittuamme vasemmalle kääntyvän reitin, päädyimme täysin umpeenkasvaneelle polulle, jolla eteneminen olikin aikamoista taistelua shortseilla nokkospuskien läpi. Selvittyämme reitistä lintutornille, kävimme samalla katsomassa Lilla Näsetin kuppikiviä. Kuppikivet ovat olleet kaverini kanssa sellainen ikuinen vitsi, mutta mitä enemmän olemme niihin törmänneet, sitä enemmän ovat alkaneet muinaisjutut kiinnostamaan. Kuppikivien jälkeen lähdimme takaisin päin ja kiersimme nokkospuskat päivänkakkarapellon kautta ja päädyimme takaisin aloituspisteelle, josta lähdimme toiseen suuntaan. Täällä polku oli huomattavasti selkeämpi. Kävimme syömässä eväät toisessa lintutornissa ja sitten kiertelimme pellon reunaa toiselle muinaisalueelle. Paikasta jäi mieleen erityisesti pähkinäpensaat, monenlaiset kukat sekä ne samperin nokkoset.

Piian pisteet: 4/5

“Legendaarinen lintujärvi, jossa ei turhia kulkijoita näy.”

Kohde löytyy kirjoista: Etelä-Suomen retkeilyopas 1