Mieleenjäänyt retkikohde tulee silloin vastaan, kun sitä vähiten odottaa. Eräänä keväisenä vapaapäivänä 2022 valitsin tapani mukaan jonkun kohteen jostakin retkikirjasta ja lähdin käymään paikassa. Suomusjärven alueella ei ole kauhean montaa kertaa tullut käytyä, joten ajoreitti uusissa maisemissa virkistää jo valmiiksi mieltä.

Parkkipaikka oli ison tien varressa ja se ei antanut kauheasti odotuksia ainakaan hiljaisuudesta. Parkkiksella oli erilaisia opastauluja ja niitä hetken lueskeltuani lähdin ensin lyhyehkölle, noin kilometrin mittaiselle luontopolulle. Polku alkaa heti pitkospuilla kohti kaislikkoa ja lyhyen kävelyn jälkeen tulee vastaan lintutorni. Pitkokset muuttuivat hassuiksi korkopitkoksiksi, koska ne kulkivat ylhäällä kuin Linnanmäen monoraili. Kahden koiran kanssa jännitin, tuleeko joku vastaan, mutta muutaman kulkijan ohitus sujui onneksi odottelemalla sopivilla paikoilla. Jännien pitkoksien jälkeen tulin pellon laitaan ja lähdin seuraamaan pellon laitaa oikealle, jonne ei mennyt mitään maailman selvintä reittiä. Hetken kuljeskeltuani näin suloisen piilokojun. En ole ehkä näin söpöä kojua nähnyt missään. Koirilla ei hermo kestänyt kopissa istuskelua pidemmässä mittakaavassa, joten tyydyin lintujen tarkkailun sijaan nauttimaan hetken pienessä pesässä istuskelusta. Sen jälkeen palasin pellon laitaa takaisin ja ennen kuin sukelsin takaisin kaislikkoon ja pitkospuille, kävin pellolla sijaitsevan ladon luona, joka oli nyt kiinni. Lato esittelee erilaisia maatalouslaitteita ja niitä tirkistelin lautojen raoista.

Kaislikko-osuuden jälkeen saavuin takaisin parkkipaikalle ja lähdin kohti kulttuuripolkua. Ensin kävely paahtavaa kevyen liikenteen väylää ennen kuin pääsin kääntymään hiekkatielle. Kulttuuripolku alkoi vasta seuraavasta risteyksestä, mutta halusin käydä Hermolanvahan rajakivellä. Kivelle käveltiin ensin hiekkatietä ja sitten pellon laitaa kohti valtavaa kiveä, joka jäi yllättävän hyvin piiloon peltosaarekkeen kasvustoon. Kivi oli upea ja ennen kaikkea valtava! Ei ihme, että tähänkin kiveen liittyy kaikenlaisia tarinoita. Kiertelin kiveä ja jäin sen juurelle nauttimaan kevätauringosta samalla eväitä syöden.

Rajakivivisiitin jälkeen lähdin kulttuuripolulle ja se koostui miellyttävistä kyläteistä, jonka varrella oli opaskylttejä kertomassa alueen historiasta ja muinaisesta asutuksesta. Kultturipolku on noin neljä kilometriä pitkä ja sen jälkeen tallustelin takaisin isomman tien vartta autolle.

Pidin tästä kohteesta monesta eri syystä. Ensinäkään en odottanut mitään erityistä ja päädyinkin löytämään jännät pitkospuut, lintumajan, jättikiven ja kauniita kyläteitä. Opastaulut olivat tosi hyviä ja antoivat kattavan käsityksen Aneriojärven historiasta. Sää sattui olemaan täydellinen ja mieli kiireetön, joten nautin todella paljon tästä retkipäivästä.

Piian pisteet: 4/5

“Monipuolinen kohde sisältäen luontoa, historiaa ja kulttuuria. Täydellinen päiväretkikohde.”

Kohde löytyy kirjoista:
Etelä-Suomen retkeilyopas 1
Suomen upeimmat muinaiskohteet

Lisätietoja:
https://www.suomusjarvi-seura.fi/anerioja-rvi