Paikka, joka ei sano yhtään mitään, tarkoittaa vain ja ainoastaan seikkailua! Alkukesästä 2022 pakkasin koirat vapaapäivänäni autoon ja hurautin kohti Saloa. Ja taas, mikä parasta, kohteeseen sai körötellä mukavia kyläteitä pitkin. Parkkipaikka on mäennyppylän päällä ja siitä pystyi nopeasti päättelemään, ettei kyseessä ole mikään erityisen kävijärikas käyntikohde. Parkkipaikalla oli opastaulu ja polulle päästäkseen piti kävellä tien viertä alamäkeen kohti koskea.

Kapea, lähes umpeenkasvanut polku kulkee heinikossa joen viertä. Paikoittain oli kosteita kohtia. Niittyaukean jälkeen lähestytään metsää, jossa polku on selkeämpi. Koski on leveä, mutta ei ainakaan vierailuni aikaan mikään erityisen vuolas. Polku kulkee kosken ja metsän välissä ja jossain vaiheessa se loppuu. On hirveän vaikea sanoa, mikä on virallinen päätepiste, sillä joen reunamaa olisi voinut ehkä jatkaa pidemmällekin, kartasta katsoen jopa Häntälänkosken luonto- ja suvantopolulle asti. Polku on joka tapauksessa lyhyt, vain noin kilometrin edestakaisin.

Päätin kuitenkin kääntyä takaisin siinä vaiheessa, kun selkeää polkua ei enää ollut ja takaisin tullessa kiipesin isolle kalliolle syömään eväitä. Kahden koiran kanssa kallioille kiipeäminen ei ollut kauhean helppo tehtävä, mutta sinne päästiin metsän kautta kiertämällä kohtuullisilla ponnistuksilla. Polku on hyvin rauhallinen ja kesäpäivänä mukava paikka tulla vaikka tähyilemään perhosia.

Piian pisteet: 2/5

“Maalaismaisemaa kosken äärellä.”

Kohde löytyy kirjoista:
Etelä-Suomen retkeilyopas 1