On maaliskuu 2024 ja palasin juuri Hossasta viiden päivän ja neljän yön talvivaellukselta osana luonto- ja eräopasopintojani. Itselleni tämä oli ensimmäinen varsinainen talvivaellus teltassa yöpyen ja ahkiota vetäen. Miten talvenvihaaja selviytyi reissusta?

Valmistautuminen

Harjoittelimme toki ennen varsinaiselle vaellukselle lähtemistä tekemällä minivaelluksen koulun lähistöllä nukkuen yhden yön teltassa. Harjoitus oli erittäin hyödyllinen, sillä siinä sai testattua makuupusseja, alustaa, monipolttoainekeitintä, ahkion vetämistä ja ylipäätänsä omia varusteitaan ruuasta vaatetukseen. Teltat saimme koululta ja niihin tutustuminen etukäteen oli myös erittäin tarpeellista. Olin pääosin tyytyväinen harjoitusvaelluksen jälkeen, mutta muutama pienen huomion tein ennen varsinaiselle vaellukselle lähtöä:

– Ota mukaan tiskiharja, älä sientä, sillä joudut pesemään astiat mahdollisesti hanskat kädessä ja sieni myös todennäköisesti jäätyy. Varsinaisella vaelluksella kävi kuitenkin niin, että hyödynsin ruokatermosta kaikissa ruuissani, joten tiskattavaakaan ei tullut. Ruokatermoksesta ruuan jämät huuhtelin pari kertaa pienellä vesimäärällä ja join ne. Välillä huuhtaisin termoksen kiehuvalla vedellä.

– Laita mausteet valmiiksi ruokien sekaan (suola puurohiutaleisiin ja soijarouhe pasta-annoksiin yms).

– Hanki ahkioon sopivat kassit. Erittäin sopiviksi on havaittu Ikean kaksi sinistä vetoketjullista kassia, jotka sujahtavat ahkioon hienosti peräkkäin.

Ostin ruuat valmiiksi muutamia päiviä ennen lähtöä ja varsinaisen pakkauksen tein edellisenä päivänä sillä optiolla, että ehdin vielä kauppaan, jos jotain kriittistä puuttuu. Ruokien suhteen suunnitelmat olivat selvät, vaikka niiden kanssa puljaamiseen oma aika menikin. Keksin pakata päiväkohtaiset ruuat pieniin säilytysbokseihin, jossa myös keksit ja näkkärit pysyivät ehjinä. Nimikoin kaikki pussukat ja kirjoitin ruokapusseihin muutamalla sanalla myös valmistusohjeet. Eniten aikaa vei vaatetuksen miettiminen ja niinhän sitä sitten kävi, että vaatetta tuli aivan liikaa mukaan. Toisaalta ahkio antaa painon suhteen enemmän mahdollisuuksia kuin rinkka. Koko päivä pakkaukseen kuitenkin tuntui menevän ja lopulta kaikki tavarat olivat sullottuna kahteen Ikea-kassiin ja vaatteet isohkoon kuivapussiin. Suksipussi, matkaeväät sekä yöpymis- ja peseytymistarvikkeet ennen ja jälkeen vaelluksen varatulle mökille vielä tavarakasan päälle, niin kaikki oli valmista.

Talvivaelluksen kulku

Tilausbussilla matka sujui mukavasti kohti Hossaa ja saavuimme illalla majoitukseen. Aamulla siirryimme vielä bussilla Hossan luontokeskukselle ja siitä kohti Lihapyörteen parkkipaikkaa, josta varsinainen lähtö tapahtui. Säätöä, säätöä, säätöä ja viimein kaikilla oli sukset jalassa ja ahkio valmiiksi pakattuna perässä. Matka kohti Värikalliota saattoi alkaa. Heti alkumetreillä tuli vastaan vaativia nousuja ja laskuja, joka pakotti ottamaan sukset pois jalasta. Omat varusteeni oli liukulumikengät, joista kerron myöhemmin lisää. Reitti oli niin hyvin tamppaantunut, että sitä pitkin pääsi etenemään hyvin myös kävellen. Suolla oli hyvä hetki laittaa taas sukset jalkaan ja meno oli mukavampaa. Olimme pari yötä Värikallion kupeessa ja kävimme tutustumassa tietysti kalliomaalauksiin. Teimme seuraavana päivänä päiväretken Julma-Ölkylle upeassa säässä hiihtäen ilman ahkioita.

Värikalliolta siirryimme seuraavaksi yöksi Puukkojärvelle, jossa nukuimme jäällä. Sieltä matka jatkui seuraavana päivänä Muikkupuron kautta Ala-Valkeiselle ja reitti tänne olikin suhteellisen haastava, koska siihen liittyi harjujen ylityksiä. Viimeisenä päivänä hiihdimme Ala-Valkeiselta pääosin jäitä pitkin puiston eteläpuolella sijaitsevaan majoituspaikkaamme.

Varustehavaintoja

Liukulumikenkiä suositellaan tasaiseen metsä- tai suomaastoon ja siinä ne ovatkin varmasti ihan toimivat. Kätevää on, että niitä voi hiihtää omilla jalkineilla säädettävien siteiden ansiosta. Liukulumikengissä on suksen keskiosassa nousukarva, joka helpottaa nousua ja samoin myös hidastaa laskua. Suoritin harjoitteluni muutamaa kuukautta ennen tätä reissua Kiilopäällä, jossa pääsin kokeilemaan tunturisuksia ja tykästyin niihin. Tunturisuksissa on se etu, että toisin kuin liukulumikengissä, niillä pystyy kanttaamaan. Eli siinä vaiheessa kun liukulumikenkien pito loppuu, niin eteenpäin ei pääse jalkojen asentoa muuttamalla. Tunturisukset sallivat kapeutensa vuoksi haara-askelluksen ja kanttauksen, joten niillä pääsee myös jyrkempääkin rinnettä ylös. Liukulumikenkien sivuttaispito on onneton eli esimerkiksi liukkaalla kelkkauralla tai jäisellä rinteellä sukset liukuvat karkuun. Ala-Valkeisen yöpymispaikan luona lähdimme telttaseurueemme kanssa laskemaan liukulumikengillä mäkeä ja siinä oikeastaan itsellekin valottui niiden mahdollisuudet ja rajoitteet. Ilman ahkiota ylöspäin kiipeäminen nousukarvojen avulla sujui ihan hyvin, alastuloreitti oli valittava suoraviivaisesti ja niin, ettei siinä ole sivuttaisluisun vaaraa. Liukulumikengillä ei voi lasketella suuntaa vaihtaen, joten alastuloreitin on pakko olla suoraviivainen. Muutama ryhmästämme käytti myös metsäsuksia, joiden kantavuus perustuu suksen pituuteen. Niitä en ole kokeillut, joten en ota kantaa niiden käytännöllisyyteen.

No kysymys kuuluu, lähtisinkö uudestaan liukulumikengillä vaellukselle? Kyllä, jos eteneminen tapahtuu tasaisessa maastossa sisältäen ehkä loivia nousuja ja laskuja. Jos lähtisin tunturiin tai muuten mäkisempään maastoon, jossa kulku saattaisi olla rinteen sivua, valintani olisi ehdottomasti tunturisukset. Viikon päästä meillä on toinen vaellus Kemihaarassa ja koska budjettini ei anna periksi hankkia reissuun tunturisuksia, niin kerron myöhemmin lisää kokemuksia liukulumikengistä. Oli etenemisvälineet mitkä sukset tahansa, erittäin hyvä apuväline on lumikengät, jotka voi vaihtaa jalkaan esimerkiksi haastavimmissa nousuissa tai laskuissa. Opettelimme reissussa myös jarrunarun käyttöä ahkiossa ja sen totesin erittäin hyödylliseksi jyrkissä alamäissä. Näin voidaan välttää se, ettei ahkio ala painaa vetäjän ohi ja päädy esimerkiksi puuta päin. Ahkion ohjauksesta saimme myös hyvää harjoitusta, koska maasto oli metsäistä. Oma ahkioni oli melkoinen kerrostalo ja joka päivä se kaatuikin vähintään kerran, vaikka olin pakannut painavimmat tavarat alimmaiseksi. Vaatteita oli tosiaan itselläni vähän turhan paljon mukana ja iso kuivapussi Ikea-kassien päällä nosti ahkion korkeutta. Vielä on siis senkin suhteen petrattavaa.

Budjettisyistä päädyin myös kahden makuupussin taktiikkaan, jossa sisäpussina oli kesämakuupussi ja ulkopussina kolmen vuodenajan makuupussi. Olin keskittänyt hankintani hyvään talvimakuualustaan ja se kannatti.

Ja sitten muutama sana vaatetuksesta. Itseänihän on alusta asti hirvittänyt, miten tarkenen nukkua talvella teltassa, kun kesäaikaankin turhan usein havahdun palelemiseen. Päätin, että nyt en perhana lähde sinne palelemaan ja mielummin liioittelen kuin kuolen sinne kylmyyteen. Päädyin siis harjoituskertamme perusteella kerrospukeutumiseen, joka sisälsi pitkikset, kevyttoppahousut ja päälle vielä collegehousut. Viidet sukat jalkaan, niin eipä palellut varpaita kertaakaan. Yläosassa oli kerrastopaita, ohut fleecepaita, fleecetakki, collegepaita ja villapaita. Päässä pipo, kaulassa tuubihuivi ja kaiken päälle vielä karvainen lasketteluhuppu. Naurakaa vaan, mutta enpähän palellut yhtenäkään yönä! Toiseksi viimeisenä yönä, kun lämpötila oli nollassa, jouduin vähentämään vaatetusta ottamalla muutamat sukat ja karvahupun pois.

Pidin vaelluksen aikana takin alla vyölaukkua, joka kulki yhden olan yli kylkeä kohti. Vyölaukku pysyi suunnilleen kokoajan ruumiinlämpöisenä ja yöllä pidin sitä makuupussissa. Vyölaukussa säilytin varavirran, käsi- huuli ja aurinkorasvat, varapatterit varaotsalamppuun ja muita kriittisiä asioita, joita en halunnut jäätyvän. Kannoin myös mukanani kokoajan päiväreppua, jossa oli juomapullon ja ruokatermoksen lisäksi ensiapulaukku, vessatarvikkeet, puukko, kompassi, otsalamppu ja muovipussissa varasukat ja -hanskat. Reissussa olin liikenteessä kaksilla kengillä: vedenkestävillä talvikengillä, joilla hiihdin, sekä leirikengillä, jotka olivat thermosaappaat.



Tässä muutama opettajalta opittu vinkki lämpimänä pysymiseen:

A) syö ja juo päivän aikana tarpeeksi, niin elimistöllä on energiaa pitää sinut lämpimänä yön yli. Itse lopetin juomisen hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, jotta välttäisin yölliset vessassa käynnit. Vetelin joka ilta ennen nukkumaan menoa yhden 70 g suklaalevyn, jotta elimistöni saisi polttoainetta yöksi.

B) mene makuupussiin lämpimänä. Tein joka ilta noin 15 minuutin iltajumpan, jotta kehoni lämpesi ja ajatus vaatteiden vaihtamisesta yövaatteisiin alkoi tuntumaan mahdolliselta. Loppupeleissä päädyin olemaan viisi päivää käytännössä samoissa vaatteissa, mutta yöksi jätin takit pois ja lisäsin paitoja.

C) kuumavesipullot. Maailman paras asia! Näitä aion käyttää varmaan muinakin vuodenaikoina. Illalla ruokaa valmistaessa keittelimme vettä niin paljon, että siitä pystyi täyttämään pari kuumavesipulloa, jotka sitten seuraavana päivänä pystyi kätevästi käyttämään juomavetenä. Mikäs oli sen mukavampaa, kun heitti pullot makuupussiin ennen nukkumaanmenoa ja sitten sai kömpiä esilämmitettyihin pusseihin. Litran Nalgene-pullot olivat käteviä tähän touhuun ja laitoin päälle vielä villasukat, etteivät ne polta. Muista myös tarkistaa, että ne ovat huolellisesti kiinni.

Muita mietteitä


Sääolosuhteet reissun aikana olivat aika helpot. Öisin pakkasta oli enimmillään –12° ja päivälämpötilat muutaman asteen plussalla. Emme kohdanneet mitään sen suurempia lumi- tai vesisateita tai kovia tuulia. Kaivoimme pariksi ekaksi yöksi lumipoteron, jonka päälle pystytimme teltan. Madallus antoi telttakorkeutta huimasti lisää ja lisäsi ilmanvaihtoa. Kolmen hengen telttakuntamme nukkui joka yö teltan ovi auki. Vain kolmantena yönä telttakangas oli yön jäljiltä kostea. Jätimme jokaiseksi yöksi sisäteltan pois ja levitimme tarpit poteron pohjalle ja seinille estämään lumen kulkeutumista makuualustojen ja makuupussien väliin. Tarppien eli pohjakankaan päällä oli myös solumuovinen maavaate tai routaeriste, miksi sitä haluaakin kutsua. Sen päällä sitten oma solumuovialusta ja talvikäyttöön sopiva ilmapatja sekä makuupussit.

Yhtenä yönä pystytimme teltan jäälle ja se oli siinä mielessä hyvä valinta, sillä lumen paksuus oli vain noin 10 senttiä ja liikkuminen teltan ympärillä pelkästään jalkinein oli helppoa. Meillä oli muutenkin reissussa ihan mieletön hankikanto, joka mahdollisti paljon vaan kengillä kulkemista. Viimeisenä yönä Ala-Valkeisen leirissä telttamme oli metsässä ja siellä oli aivan mahdotonta liikkua ilman jalan uppoamista nivusia myöten hankeen. Tämä on sellainen asia, johon etelän talviin tottunut ei osaa ennalta varautua. Vaikka tamppasimme telttapaikan suksilla tiiviiksi, oli silti liikkuminen helpompaa lumikengin. Reitit autiotuvan ympäristössä ja huussille olivat sen verran tamppaantuneet, että niillä kävely oli helppoa ja yksinkertaista.

Olin oikeastaan aika tyytyväinen omiin varusteisiin ja valmistautumisiin vaellukselle. Monipolttoainekeitin tuli tutuksi, samoin rutiinit talvitelttailuun. Ja huomautuksena se, että onhan kaikki siis todella paljon monimutkaisempaa verrattuna kesäretkeilyyn. Asiat pyörivät matkanteon lisäksi sujuvissa leirirutiineissa ja tavoitteena oli nukkua hyvät yöunet. Kun pimeys alkoi laskeutumaan, tuntui luonnolliselta kömpiä nukkumaan, vaikka kello saattoi olla vasta kahdeksan illalla. Ruuat olin mitoittanut hyvin ja olin etukäteen laskeskellut kaloreita, jolla varmistin riittävän energiatarpeen. Valitsin vaellukselle mukaan myös etukäteen hyväksi havaitut ja maistuvat ruuat. Suolaa tuli tankattua vähän liikaakin ja retken aikana oli melkoisen pöhöttynyt olo. Mikään ruuista ei jäätynyt, sillä olin varautunut pääosin kokkailemaan kuiva-aineksilla. Halusin aamupuuroni sekaan maapähkinävoita ja hilloa ja olin säilönyt sopivat annoskoot vanhoihin filmirullapurkkeihin. Otin ne yöksi makuupussiin, jotta ne olivat aamulla käyttövalmiina.

En pidä talvesta vuodenaikana, olen ehdottomasti kesän ja auringon lapsi. Lajien määrä kesällä tekee luonnosta niin loputtoman aarreaitan ja sitä ihailen ja janoan. Kesä on täynnä värejä, elämää, makuja, hajuja ja ääniä. Talviluonto on lähes kuollut. Hossassa innostuin tutkimaan puita entistä tarkemmin ja en ole itse asiassa muissa paikoissa nähnyt puiden runkoa pitkin kasvavaa luppoa. Tutkimme eläinten jälkiä ja itselleni eksoottisinta oli nähdä ahman jäljet. Näimme merikotkan, korppeja ja talitiaisia. Aurinko lämmitti ja kertoi kevään tulosta, se oli mukavaa. Oli myös mielenkiintoista tutustua Julma-Ölkkyyn kanjonin kautta jäätä pitkin, sillä olin kiertänyt aiemmin vain kesäreitin rantoja pitkin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että haluan kokeilla asioita ennen kuin tuomitsen jonkun asian täysin oman halun vastaiseksi. Kokemukseni oli ehdottomasti positiivinen, koska en aiemmin ollut millään tasolla kiinnostunut talviretkeilystä. Kokemus oli jopa niin positiivinen, että voisin kuvitella tulevina talvina tekeväni jonkun omankin reissun.

Yksi mielenkiintoinen havainto liittyi autiotupiin. Mehän emme käyttäneet tupia, vaan nukuimme teltoissa tupien läheisyydessä. Jotenkin talviaikaan tuvat herättivät itsessäni ihan erilaisen kiinnostuksen ja niiden olemassaolo näyttäytyi aivan uudella tavalla. En ole niitä omilla retkilläni pahemmin käyttänyt, koska kesäaikaan ne ovat monesti aika ruuhkaisia. Mutta nyt talvella! Miten kutsuvilta ja kauniilta nuo pienet yksinkertaiset mökkeröiset näyttivätkään ja huomasinkin miettiväni tulevaisuuden talvivaellusta tuvissa nukkuen. Ei sen takia, että teltta olisi ollut mitenkään epämiellyttävä vaihtoehto, mutta tupien kodikkuuden ja näin talvisaikaan rauhallisuuden takia. Emme vaelluksen aikana nähneet kuin muutaman päiväretkeilijän, tupien nököttäessä somasti paikallaan odottamassa yösijaa tarvitsevia kulkijoita.

Piian pisteet: 5/5

“Uusia juttuja, uusia näkökulmia.”

Telttaleiri Puukkojärven jäällä.

Hiihtelimme välillä monikäyttöuraa pitkin.

Värikallion maisemia.

Naavaa vai luppoa? Joka tapauksessa en muista ennen nähneeni puun rungossa kasvavaa versiota.

Matkalla Julma-Ölkylle.

Ahman jäljet ilahduttivat.

Julma-Ölkky.

Julma-Ölkyn jääveistokset.

Vedimme ahkiota vaihtelevasti suksilla, lumikengillä ja ihan vaan kävellen jalkineilla. Varsinkin monikäyttöurat olivat niin kovettuneita, että ne sallivat tavallisen kävelyn.

Sipsitauko.

Muikkupuron maisemia.

Ihastuin tupiin. Toivon palaavani joku kerta tänne.

Kahden ensimmäisen yön majapaikka ja telttakuntamme majoite.

Kaivoimme noin puoli metriä syvän lumipoteron ja pystytimme teltan päälle. Seinät ja lattia peiteltiin tarpeilla estämään lumen varisemista (lumi kyllä kovettui nopeasti). Meillä oli myös oma huonekasvi.

Jätimme teltan tukinarun paikalleen ja se jakoi tilan makkariin ja eteiseen. Takana näkyy eteinen, jonne jätettiin takit, kengät ja muut tavarat.

Kuvassa omia varusteita: Altai Hok -liukulumikengät ja päiväreppu. Lumikengät, teltta, routakangas ja ahkio koulun puolesta. Omasta ahkiosta tuli hieman liian korkea ja se teki sen alttiiksi kaatumiselle.

Reittiin sisältyi haastavia harjunylityksiä ja kuten kuvasta näkyy, tapoja oli monia.

Jyrkissä alamäissä harjoiteltiin jarrunarun käyttöä. Tässä odotellaan, että kaikki pääsevät mäen turvallisesti alas.

Vaelluksen jälkeen takaisin majoituksessa. Reissun jälkeinen suklaajuoma ja sen päälle sauna sekä majoitus lakanoissa olivat luksusta. Talvenvihaajalle jäi onnellinen olo hienosta kokemuksesta,