Kasavuoria Suomessa riittää ja sen takia tämä paikka on nimenomaan Kauniaisten Kasavuori. Käymisen arvoinen kohde on myös lähellä sijaitseva Soukan Kasavuori.

Syksyllä 2022 lähdin tutustumaan Kauniaisten versioon. Oli hieman epävakainen sää ja pohdin, lähdenkö tutustumaan uuteen retkikohteeseen vai keksinkö vapaapäivälle muuta ohjelmaa. Päätin kuitenkin lähteä ja kurvailin Espoon majapaikastani kohti Kauniaisten koulukeskuksen parkkipaikkaa. Ylitin tien ja lähdin koiran kanssa talsimaan syksyn keltaisten lehtien peittämää polkua sateen ripottelun kastellessa kevyesti vaatteet ja hiukset.

Alkumatka oli ulkoilutietä ja reitin kääntyessä länteen jatkoinkin eteenpäin ja lähdin tutustumaan kummallisiin Stockmannin raunioihin. Rauniot ovat yhtä kuin vanha kivijalka jonkunlaisesta kesken jääneestä huvilasta. Tontin omistajat ja rakennuttajat Frans ja Edit Stockmann menehtyivät espanjantautiin 1919–1920. Kivijalka on todella hämmentävä ilmestys ja oikeasti hieno kaari-ikkuna-aukkoineen ja ovineen. Harmiksi paikalliset taiteilijat ovat käyneet värittämässä rakennelmaa. Muutenhan paikka sopisi vaikka hääkuvien ottoon.

Aikani raunioilla kierreltyäni palasin takaisin ulkoilutielle ja lähdin kävelemään kohti Kasavuorta. Kasavuorelle poikkesi ulkoilureitiltä polku, joka kiipesi kohti kallion lakea. Syksyinen näkymä levittäytyi eteeni sisältäen luonnon värien lisäksi ihmisten mainosvaloja ja Turun moottoritien. Kallioalue oli mukava ja jäin sinnekin pyörimään toviksi ennen kuin laskeuduin alas kävelytielle. Tein piston alas ja lehtipuiden takia koko tie oli aivan keltainen. Aiemmassa kohdassa tie oli neulasista keltainen ja sanoisin, että tässä tapauksessa syksyn värit toivat paikkaan erityisen viehätyksen.

Kasavuorelta lähdettyäni poikkesin Espoon keskuspuistoon vievälle tielle ja kävin katsastamassa Karvasbackan pähkinäpensaslehtoa. Sieltä palasin taas ulkoilureitille ja seuraavaksi kävin katsastamassa puustoisen Suursuon ulkoilureitin eteläpuolella. Suolta palasin takaisin autolle.

Vaikka sää ei ollut alkuun parhain mahdollinen, vaihtui se kuitenkin lopuksi auringon pilkahduksiin. Kuljeskelin alueella yli kolme tuntia ja ulkoilutien poikkeamat olivat parasta antia ja tarjosivat mielenkiintoisia yllätyksiä. Maasto oli mukavan monipuolista kallioiden takia ja metsät vaihtelivat männyistä lehtoihin. Arkipäivän ja epävakaisen sään takia sai alueella kuljeskella melkoisen rauhassa, mitä nyt ulkoilutiellä oli muutamia kulkijoita.

Piian pisteet: 4/5

“Luonnon ja ihmisen kädenjäljen mielenkiintoinen sekamelska.”

Kohde löytyy kirjoista:
Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas

Lisätietoja:
https://www.kauniainen.fi/asuminen-ja-ymparisto/ymparisto/luonto/kasavuoren-alue/kasavuoren-luontopolku/