Tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kun ensimmäisen kerran astuin kiviaidan aukosta sisään puiston puolelle, tunsin olevani Keski-Euroopassa.

Kartanopuiston alueella risteilee puistoteitä, joita reunustavat valtavat jalopuut. Kartanon edustalla on puutarhaistutuksia ja iso nurmikenttä, jonne upeat tammet sekä muut jalopuut tarjoavat varjoisia levähdyspaikkoja. Tämä on juuri sellainen paikka, jossa haluaisin arjessa viettää aikaa töiden jälkeen: kävellä koiran kanssa, lukea piknikviltillä kirjaa, pelata kaverien kanssa pelejä, mittailla puiden runkoja käsillä tai vaan haahuilla ympäriinsä etsien latvusten seasta lintuja ja oravia.

Kvarnbyån joki jakaa puiston kahtia ja pohjoispuoli on kartanopuistoa ja eteläpuoli puistometsää. Joen ylittää kaksi siltaa ja lännen puoleisen sillan kupeesta lähtee Glimsinjoen luontopolku, jonne kannattaa myös ehdottomasti varata aikaa. Alueella kiertää molemmin puolin jokea luontopolku, joka tulee kyllä tutuksi, vaikka vain kiertelisi alueella ilman sen suurempia suunnitelmia. Kartanopuiston puolella yhdellä puista on hauska titteli, nimittäin Espoon paksuin puu. Noin 5,5 metrin ympärysmitan ympärille tarvitaan kädet, jos toisetkin. Puun ikä on arviolta yli 300 vuotta.
Puistosta löytyy myös yksi Suomen korkeimmista metsälehmuksista, jonka korkeus on noin 32 metriä ja ympärysmitta noin 3,5 metriä.
Puistometsän reunamilta löytyy myös viehkeän keltainen Dianan temppeli, joka on harmittavasti töhryjä täynnä.

Itse kartano oli julkisivuremontissa, kun kävin puistossa useamman kerran alkusyksystä 2022. Luin juuri, että kartanoon suunnitellaan hotellia. Jos suunnitelmat toteutuvat, toivoisin kovasti, että voisin joskus yöpyä siellä, vaikka budjettimatkailijana hinnat voivatkin todennäköisesti olla omalle kukkarolle aivan liikaa.

Piian pisteet: 5/5

“Rakkautta ensisilmäyksellä.”

Kohde löytyy kirjoista:
Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas
Kotinurkilta kallioille – Espoon luontokohteet