Olin luvannut veljentyttärelleni lähteä hänen kanssaan retkeilemään ja sopiva päivä tuli vastaan toukokuussa 2024. Selailin Pääkaupunkiseudun retkeilyopasta ja valitsin Hannusmetsän luontopolun kohteeksi parista eri syystä. Reitti oli tälle retkelle sopivan mittainen ja koska tavoitteena oli myös pitää pienimuotoinen piknik, ajattelin laiturin tai kallioharjanteiden olevan sopiva siihen tarkoitukseen.

Olimme liikenteessä arkipäivänä, joka on yleisesti ottaenkin mielestäni paras ajankohta tutustua retkikohteisiin välttäen turhan väenpaljouden. En osaa sanoa, minkä verran Hannusmetsän luontopolulla käy retkeilijöitä, enemmänkin törmäsimme paikallisiin koiranulkoiluttajiin ja Hannusjärven uimareihin. Jätimme auton Google Mapsin osoittamaan aloituspisteeseen, jossa oli parin auton pieni hiekkainen parkkipaikka, tai ainakin sen sellaiseksi tulkitsin. Ympäristössä sijaitsi arvotaloja ja alue oli kaikin puolin ihanan rauhallinen. Polun alkupäässä oli kyltti ja nappasin kuvan kartasta, jota jouduimmekin muutaman kerran tutkimaan. Alueella kulkee kaksi reittiä, sininen ja punainen, ja näiden lisäksi siellä risteilee merkitsemättömiä polkuja.

Lähdimme kävelemään sinistä reittiä yläkautta. Vieressä sijaitsevan Länsiväylän meteli oli aika kauhea. Polku sinänsä oli oikein hurmaava ja metsä oli monipuolinen. Yläosan kierrettyämme valitsimme sinisen ympyrän poikkisuunnassa jakavan keskipolun, jonka kävelimme päästä päähän tehden pistoja sisemmäs hienoille silokallioille. Jonkun matkaa jatkettuamme polku kulki kallioseinämän ohi, jonka jälkeen järvi alkoi häämöttää puiden välistä ja lähdimme sitä kohden. Periltä löytyi kiva leveä laituri, jonka yksimielisesti valitsimme piknikpaikaksi. Sää oli mitä parhain ja linnut lauloivat kilvan. Siinä syödessämme järvelle tuli pari yksittäistä uimaria, toinen paikallinen ja toinen entinen paikallinen. Molemmat kehuivat Hannusjärven rauhallisuutta ja toinen uimari kertoi kesyistä kauriista ja sorsapariskunnasta, jotka yleensä saapuivat seuraamaan uintitoimitusta. Pikinikin aikana saimme seuraa kesyhköistä mustarastaista, jotka selvästi hyppelehtivät paikalle tarkkailemaan mahdollisia herkkupaloja. Läheiseen rantapuuhun lehahti myös käpytikka.

Nautinnollisen piknikin jälkeen matka jatkui sinistä reittiä itään kohti Bondaksenkallioita. Luontopolun taulut kertoivat lajeista ja tässä kohtaa oli mainintaa myös liito-oravista. Reitti muuttui punaiseksi ylämäkeen kiivettäessä ja samalla hieman kivikkoisemmaksi. Kallioita oli paljon, mutta olimme tyytyväisiä, että valitsimme rannan eväiden syönnille. Ohitettuamme pienen lammen, tupsahdimme jonkin ajan kuluttua Bondasbergenin pirunpellolle, jota jäimme hetkeksi ihmettelmään. Hetken kuluttua vastaan tuli myös Bondasbergenin iso siirtolohkare, joka makasi keskellä polkua. Laskeuduimme polkua pitkin alas kohti lähtöpaikkaa ja retki tuli samalla päätökseen.

Tässä kohteessa pidin reitin monipuolisuudesta, kauniista metsästä, rauhallisesta järvimaisemasta sekä hyvistä merkinnöistä. Ainoa miinus oli liikenteen lakkaamaton meteli, joka onneksi hieman hiljeni Hannusjärvellä. Seuraavalla kerralla täytyy ehdottomasti ottaa uimakamppeet mukaan.

Piian pisteet: 3/5

“Paikallisten arvostama kaunis luonnontilainen metsä kallioineen sekä täydellinen uimapaikka keskellä kaupungin sykettä.”

Kohde löytyy kirjoista:
Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas
Kotinurkilta kallioille – Espoon luontokohteet