Oltuani jo melko pitkän päivän liikenteessä käyden ensin tsekkaamassa Someronlähteet ja Someronvuoren sekä Haukankallion, päädyin viimein pääkohteeseeni Rahitunmäelle. Halusin ennen kaikkea tulla katsomaan hämeenkylmänkukkia sekä tutustua muutenkin hienoon harjumaastoon.

Jätin auton Rahitunlammin uimarannan pienelle parkkipaikalle ja lähdin laskeutumaan leveää tietä rantaa kohden. Koska mukanani oli koira, en viitsinyt jäädä hiekkarannalle haahuilemaan, vaan kävelin kauniin rannan ohi ja jatkoin rantaa myötäilevää polkua. Olin liikenteessä toukokuun ensimmäisenä päivänä ja lampi oli vielä osittain jäässä. Saavuin veden valtaamalle laiturille, josta polku kääntyi ylämäkeen poispäin rannasta. Keltaiset rentukat olivat jo puhjenneet kukkaan ja peittivät rantamaastoa. Rahitunlammi on suppalampi ja sen tekee erityisen kauniiksi lampea ympäröivät metsäiset rinteet.

Lyhyen ylämäen jälkeen saavuin tielle, josta lyhyen siirtymän jälkeen jatkoin takaisin ylämäkeen polulle ja kohti parkkipaikkaa. Sieltä lähdin tällä kertaa eri suuntaan ja leveä polku johdatti alamäkeen. Polkuja risteili siellä täällä ja valitsin polkuja melko satunnaisesti. Nousut eivät olleet mitään kevyitä mäkiä, vaan harjumaasto nostatti kyllä ihan hien pintaan. Kuljeskelin kohti kartassa mainittua hyppyrimäkeä ja hämmästyin, kun vastaan tuli ihka oikea mäkihyppymäki. Mäeltä avautui hienot maisemat ja mietin, miten rohkeita mäkihyppääjät ovatkaan. Kiipesin hieman huonokuntoisia portaita ylös ja katsoin, miten nuoriso kiipesi mäkihyppytorniin. Alueella on esiintynyt jonkun verran ilkivaltaa, mikä on sääli, sillä Janakkalan mäkihyppy-yhdistystä pyöritetään pienin varoin. Mietin, että olisipa hienoa tulla katsomaan talvella, kun joku hyppää mäestä, sillä en ole ikinä nähnyt livenä moista touhua. Ja ilmeisesti hyppääminen on nykyään täällä kesälläkin mahdollista rinteiden muovituksen takia. Ajatuksen jäivät pyörimään mäkihyppyyn, miten harrastus aloitetaan, miten paljon tulee epäonnistuneita alastuloja jne. Ihan oma maailmansa.

Olin aika väsynyt jo päivän kävelyistä, kun lähdin kohti Linnamäen hämeenkylmänkukkia. Matka tuntui yllättävän pitkältä, vaikka ei mäkihyppypaikalta ollut kuin ehkä kilometrin kävely (en mennyt lyhintä reittiä). Maasto oli tällä puolen harjua kuivaa ja harvaa mäntykangasta. Saavuin luonnonsuojelualueelle, joka suojelee käsitykseni mukaan juurikin hämeenkylmänkukkia. Kuljin varovasti alueen länsireunaa menevää polkua pitkin ja tähyilin maastoon, sillä luulin, että kukkia pitää etsiä. Suojelualueen yläosasta bongasin varta vasten rakennetun katselulavan ja olin hämmästynyt, että kaikki yksittäiset kukat olivat merkitty pienillä kylteillä. Niin hienoa! Kieli keskellä suuta pujottelin koiran kanssa pienillä poluilla, napsin kuvia ja pelkäsin kuollakseni tallovani jonkun yksilön. Kukat olivat vielä nupullaan, mutta ne olivat silti tosi kauniita.

Kukkatuokion jälkeen päätin, että nyt on lähdettävä kotia kohti, mutta niin vaan taas polut veivät mennessään ja päädyin kiertelemään Kurjenlukko -nimistä suppaa, joka oli kyllä tosi hieno. Alhaalla oli syvä suppa, jossa oli vielä lunta ja toisella puolen polkua kohosi jyrkkä ylämäki kohti taivasta, melkein kuin olisi kävellyt metsäisen vuoren rinteellä. Polku hävisi yhtäkkiä, mutta oikaisin lähellä olevalle toiselle polulle ja lähdin marssimaan takaisin autolle.

Rahitunmäki oli mielenkiintoinen ja monipuolinen retkikohde ja tämä on paikka, johon haluan vielä ehdottomasti palata. Alueella kiertää polkuja useamman kilometrin verran, joten tämä jo yksinään riittäisi hyväksi päiväretkikohteeksi.

Piian pisteet: 4/5

“Harvinaiset hämeenkylmänkukat, sievä Rahitunlammi, hurjat hyppyrimäet, Kurjenlukko jne.. niin paljon kaikkea mielenkiintoista samassa paikassa!”