Muinaisretkipäivänä elokuussa 2024 suuntasimme kaverini kanssa Saloon, jossa kävimme saman päivän aikana neljässä eri paikassa: Haapaniemen linnanraunioilla, Ilmusmäellä, Hakastaron linnavuorella sekä Somerojan uhrilähteellä.

Ilmusmäellä on ilmeisesti ollut aikanaan isompikin parkkis, joka oli nyt kuitenkin maanajon takia supistunut muutaman auton alueeksi. Paikalla ei ollut mitään opasteita, mutta Ilmusmäen kallioseinämä kohosi maastosta aivan vieressä, joten ei tarvinnut pitkään mietiskellä, ollaanko oikeassa paikassa vai ei.

Rinne oli alkuun heinikkoinen ja polut vähän epäselviä. Suunta oli kuitenkin oikea ja pian löytyi parempi polku, joka vei kallioiden juurelle. Olin jostain lukenut, että nousu ei ole helppo ja kalliot saattavat olla sateella todella liukkaat. Varovainen sai tosiaan olla, mutta kuivalla kelillä kengistä löytyi pitoa ja ylösnousu sujui kohtuullisen helposti jopa retkikoiralta.

Ylhäällä katselimme hetken maisemia ja tarkastelimme suuntaa. Pieni kartan tutkiskelu ja jonkunlaiset kallion kulumat veivät kuitenkin kohti hautaröykkiötä. Tuumasin ensimmäisenä ääneen, että kivet näyttävät jotenkin uusilta. Hämmästelin siis sitä, etteivät ne olleet sammaleiden peitossa vaan tuulenpieksämällä kalliolla lähes kuin puhtaaksi pestyt. Röykkiö oli iso ja sille oli aikanaan valittu hieno paikka. Vähän matkan päässä pilkotti pirunpelto, josta kivet oli röykkiöön kannettu. On siinä ollut jollakin urakkaa.

Kirjasta luin, että alueella on myös luolia, joten lähdimme etsimään niitä. Ensin löysimme lippaluolan ja kallioseinämää kiertäessä tuli vastaan varsinainen luola, jonka kattona oli iso lohkare. Siellä olisi voinut hyvin nukkua. Jatkoimme matkaa etsien kuvien perusteella pääluolan suuaukkoa, joka tulikin vastaan kallioseinämässä. Luolaan pääsi ilman mitään ryömintöjä, mutta koiran kanssa kulmikkaat pohjakivet olivat hieman hankalia. Menimme sen verran sisälle, että tutkimme luolaa otsalampun valossa. Luolan seinissä oli lukemamme mukaan kiveä nimeltä migmatiitti. En ole ihan varma, olisiko luolasta päässyt vielä edemmäs, mutta meillä ei ollut siihen sopivia varusteita, joten visiittimme jäi pääluolan suulle. Alueella oli paljonkin kallioita ja jänniä rakoja ja aukkoja tutkittavaksi, mutta me olimme nähneet toistaiseksi tarpeeksi.

Paluumatkalla pidimme evästauon maisemapaikalla, joka on ollut aikanaan varmaan vielä avarampi. Nyt puut peittivät osan näkyvyydestä. Tunnelmaa hieman pilasi vilkkaan maantien aiheuttama jatkuva ja kauaskantava tasainen hurina. Alasmenokohtaa piti hieman suunnitella, se oli vaikeampaa kuin ylösnousu, varsinkin koiran kanssa.

Tässä kohteessa tykkäsin paikan monipuolisuudesta, oli historiaa sekä luonnon nähtävyyksiä. En tiedä, kuinka paljon täällä käy vierailijoita, mutta olihan tämä huomattavasti hiljaisempi paikka kuin merkatut luontopolut ja ulkoilureitit. Kannattaa käydä ihmettelemässä!

Piian pisteet: 4/5

”Kulttuurihistoriaa ja luonnon ihmeitä samassa paketissa.”

Kohde löytyy kirjoista:

Suomen upeimmat muinaiskohteet