Tämä paikka oli yksi päivän muinaiskohteista, joita kävimme kaverini kanssa läpi elokuussa 2024 Salon seudulla. Muut kohteet olivat: Haapaniemen linnanrauniot, Ilmusmäki ja Somerojan uhrilähde.
Joskus kohteiden kanssa tulee pettymyksiä ja tämä oli pieni sellainen. Kukkula oli kaunis, mutta mitään varsinaista ihmeteltävää paikasta ei löytynyt. Vuorella on ollut tutkimusten mukaan linnake, jonka muuria ja suojavallia on noin 10 metrin pätkä jäljellä. Polku huipulle kulki nyppylän yli ja päädyimme siihen tulokseen, että tämä nyppylä on todennäköisesti se muinaismuisto. Olisipa hienoa, että tällaisissa kohteissa olisi jotain opasteita, että tässä tämä nyt on ja tältä se on näyttänyt ennen.
Linnavuorelle ei ollut parkkista, joten auto jäi heinikkoon hiekkatien varteen. Ojan yli meni pieni silta, joka johdatti ylös menevälle polulle. Jos joku erityinen asia jäi tästä paikasta mieleen, oli se ehdottomasti puolukat! Rinne hohti kauttaaltaan punaisena ja niitä oli todella poikkeuksellisen paljon.
Kirjassa mainittiin arvoitukselliset kuopat ja saatoimme niistä jonkun paikantaakin. Arvoituksellisia koloja oli sitäkin enemmän, mutta niiden takana taisi olla ihan nykyaikainen myyräpopulaatio. Näkymät huipulta eivät olleet Ilmusmäen jälkeen mitenkään erityiset ja urbaanimpi maisema ei myöskään lähtökohtaisesti kiinnostanut. Samanlaisia nyppylöitä on Salon seudulla aika monta, toki tällä paikalla on erityinen historia.
Pyörimme hetken sammaleisen huipun laella ja totesimme jonkun ajan kuluttua, että eiköhän lähdetä seuraavaan kohteeseen. Alastullessa huomasimme pusikoituneen muinaismuisto -kyltin, joka vahvisti ainakin paikan oikeaksi.
Tässä kohteessa tykkäsin puolukoista ja myyränkoloista, muuten paikka jäi aika vaisuksi.
Piian pisteet: 2/5
”Pieni linnavuori, jonka historia on ehkä paperilla kiinnostavampi kuin livenä.”
Kohde löytyy kirjoista:
RETKI JA REISSU 