Ekniemen luontopolku, Kemiönsaari

Vuonna 2022 avattiin Kemiönsaaren pohjoisosaan uusi luontopolku. Itse sain vinkin reitistä somen kautta ja pikaisella selvityksellä paikka näytti kiinnostavalta. Vierailin luontopolulla lokakuun alussa 2024.

Kemiönsaari on ihan huippu paikka ja siellä käydessä hiipii mieleen ajatuksia, että täälläpä voisi vaikka asua. Ekniemen reitti oli itselleni kuitenkin Kemiönsaaren luontopoluista ensimmäinen, sillä aiemmat vierailut ovat tapahtuneet siellä muissa merkeissä, kuten linturetkellä Ölmosissa, kajakkiostoksilla sekä läpiajona Kasnäsin lauttarantaan.

Reitin virallinen alkupiste on pienehkö parkkipaikka, joka sijaitsee keskellä maalaismaisemia. Isommalta tieltä käännös parkkipaikalle tulee hieman yllättäen vastaan. Parkkiksella on reitin uudenkarheat opastekyltit ja alueen kartta. Lähdin kävelemään koiran kanssa viitan osoittamaan suuntaan ruusupensaiden reunustamaa maalaistietä. Muutaman sadan metrin päästä tie haarautui vasemmalle ja selkeät kyltit ohjasivat kulkua pientä metsän reunaa kulkevaa tietä pitkin kohti edessä näkyvää kallioylänköä. Ilma oli syksyinen mukavalla tavalla. Sää oli puolipilvinen ja aina välillä aurinko pilkahti esiin antaen lisäväriä ruskan värjäämiin puihin ja kasveihin.

Tie muuttui ylämäkeen mentäessä metsäkoneen uraksi ja siitä edelleen poluksi. Pian vastaan tulivat hienot portaat, joita saikin tallustella aika monta askelmaa. Portaikoiden välistä löytyi lepopenkkejä sekä apuköysiä kallioilla etenemiseen.

Kallion laelle kiivetessä selän taakse jäivät kivat maisemat. Niitä oli helppo ihailla portaissa kiipeilyn tai taukopenkillä istuskelun lomassa. Polku kulki kallioiden päällä hauskasti kiemurrellen ja metsäisemmän osuuden jälkeen maisema avartui paljastaen laavun ja sen takana olevan näkötornin. Avoimella paikalla oli erilaisia rakenteita ja tulipaikkoja, jotka odottivat käyttäjäänsä. Ylhäisessä yksinäisyydessä lähdin kohti tornia ja kiipesin ylös.

Näkötorni on uusi ja todella kiva lisä retkeilyrakenteisiin. Tornista avautuivat avarat kallionäkymät eri suuntiin ja ne toivat itselleni mieleen Ahvenanmaan maisemat. Meren lahdet pilkahtavat horisontissa siellä täällä esiin. Laskeuduin tornista alas, kävelin takaisin laavulle ja pidin siellä evästauon pitkän kaavan mukaan. Laavulla oli kaikennäköistä tarviketta istuinalustoista suunnistuskarttoihin ja jotenkin paikasta aisti hyvän talkoohengen.

Ekniemen luontopolku on kallioiden päällä kulkeva kahdeksikko, jonka alku- ja loppusiirtymä ovat ennen kahdeksikkoa samat. Lyhyemmän lenkin voi tehdä valitsemalla paluureitin tornin luota. Lähdin tietenkin tutustumaan toiseenkin lenkuraan, sillä tutkimusmatkallehan tänne oli tultu. Polku kulki rannikolle tyypillisessä kalliomaisemissa, jossa puut ovat matalia ja kallionkoloissa kasvaa kaikenlaisia heinäkasveja. Pieni suolamparekin löytyi reitin varrelta. Reitti oli todennäköisesti vuodenajasta johtuen ihanan rauhallinen, ja sainkin kulkea koko reissun koiran kanssa kahdestaan. Eniten tykkäsin takimmaisen lenkin loppuosuudesta, jossa pääsi avarammille kallioille ihailemaan maisemia. Samaan aikaan aurinko paistoi ja yritin imeä viimeisiä lämmittäviä säteitä itselleni varastoon talvea varten. Hetken aikaa tunsin sitä ihanaa autuuden tunnetta, joka liittyy kesään, sen lämpimiin öihin, valoon ja vapauteen. Nautin silmät kiinni.

Aurinko oli kutenkin matalalla ja haluttomasti jatkoin eteenpäin, jotta ajomatkaa kotiin ei tarvitsisi taittaa kokonaan pimeässä. Kävelimme uskollisen reissuystäväni kanssa kohti kauempana siintävää tornia samalla kun aurinko loi meistä pitkät varjot kallioiden päälle. Torni on kahdeksikon lenkkien yhtymäkohta ja siitä takaisin vievä reitti kulkee vielä hetken kallioiden päällä ennen kuin lähtee laskeutumaan kohti portaikkoa. Portaiden luota paluumatka oli sama ja se eteni huomattavasti nopeammin kuin tullessa, sillä hämärä alkoi laskeutumaan. Pian olinkin taas autolla ja matka takaisin kotiin alkoi yhtä ihanaa paikkaa taas rikkaampana.

Reitin tekijät ovat nähneet valtavasti vaivaa erilaisten rakenteiden eteen. Portaat olivat massiviset ja niiden tekemiseen on kulunut paljon työtunteja. Samoin näkötornin tekemiseen. Arvostan todella paljon tekijöitä ja haluan kiittää heitä valtavan hienosta työstä retkeilyn mahdollistamiseksi tällä alueella. Toivottavasti ihmiset löytävät paikan ja nauttivat siitä yhtä paljon, mitä minä tein. En kohdannut muita ihmisiä reitillä, mutta se oli tietenkin hyvin rauhoittavaa. Tykkäsin kalliomaisemista, näköaloista ja ihan vaan aloituspaikan maalaismaisemista. Kiitän myös reittiä minulle suositellutta henkilöä. En osaa sanoa, milloin muuten tämä reitti olisi tullut kohdalleni, sillä mihinkään omistamaani retkeilykirjaan sitä ei ole vielä otettu esiteltäväksi (johtuen tietenkin siitä, että reitti on niin uusi). Lämpimät suositukset!

Piian pisteet: 4/5

”Uusi ja hienosti rakennettu retkeilyreitti kauniissa kalliomaisemissa, jonne on helppo unohtaa huolet ja ajantaju.”

Kaunista syysmaisemaa.
Reitti oli kauttaaltaan hyvin merkitty. Tämä valkoinen reittimerkki oli kuin hyllylle aseteltu koriste-esine.

Rusinaksi kuihtuneet mustikat.
Laavu, nuotiopaikka ja näkötorni.
Huippu.
Oksasolmuja.
Parkkipaikan ympäristössä olevaa maalaismaisemaa kallioilta kuvattuna.
Reitti kiemurteli hauskasti kallioiden päällä.
Ruskamaisemaa.
Pihlajat koristivat alkumatkan reittiä.
Ruusupuskat syysasussa.
Käpytikan koputtelua kuului useammassakin kohdassa reittiä.
Parkkipaikan opastetaulut.
Mahtavat porrasrakennelmat.
Portaikko poikineen.
Luonnon kauniita yksityiskohtia. Vaikka kallion päällys on karua maastoa, oli siellä yllättävän paljon erilaisia sieniä.
Suopursut ilta-auringossa.
Näkötorni tuli uudestaan esiin kahdeksikon toisen lenkin jälkeen.
Merta näkyvissä!
Evästauko laavulla.

Kallioiden kulkijat.

Leave a comment