Olimme jo kauan puhuneet veljeni ja hänen puolisonsa kanssa yhteisestä päiväretkestä. Viimein saimme aikatauluja soviteltua yhteen ja selailin Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyopas 1 -kirjaa etsien sopivaa kohdetta retkellemme. Olin suunnitellut viettäväni pari päivää retkeillen ja aiemmin toukokuussa vierailemamme Mustion linna oli jäänyt mieleen kohteeksi, jonne haluisin palata. Niinpä valitsin kohteeksi lähistöllä sijaitsevan Korpuddenin virkistysalueen, vaikka se kirjan esittelyssä kovin pieneltä paikalta näyttikin. Ajattelin, että se sopii hidashenkiseen samoiluun, kuulumisten vaihtoon ja ajan kanssa kokkailuun.

Heinäkuussa 2024 tapasimme Korpuddenin parkkipaikalla aurinkoisessa säässä. Ajomatka pelkästään parkkipaikalle oli hyvinkin idyllinen, sillä Mustion linnan alueen ympäristö on todella kaunis: kiemurtelevia teitä, söpöjä maalaismökkejä, vanhoja rakennuksia ja jalopuita. Parkkipaikka oli tyhjä muista autoista, mikä on aina pieni ilonaihe.

Lähdimme kävelemään rantaa myötäilevää polkua pitkin. Heti parkkipaikalta rantaan laskeuduttaessa tuli vastaan tulentekopaikka hauskoine istuimineen, jotka suorastaan kutsuivat pötköttelemään ja nauttimaan aurinkokylvystä. Polku sukelsi välillä puiden varjoon ja ihastelimme sammaleista kallionseinämään. Tulimme kallioiseen rantaan, josta lähti polku ylöspäin keittokatokselle sekä eteenpäin niemen kärkeen. Seurailimme polkua ja kiipesimme kalliolle tehtyjä portaita ylös.

Luontopolku on todella lyhyt, mutta monipuolinen ja rehevä. Niemen kärjessä maasto laskeutui veteen loivasti ja kärki ei tarjonnut tämän reitin parhaita näköalapaikkoja. Niemennokasta lähdimme seurailemaan jonkunlaista polkua ylöspäin ja välillä ihmettelimme, minne oikein pitää suunnata. Olin lukenut maisemapaikasta kallioiden päällä, joten päätimme seurata niitä reittejä, jotka näyttivät kulkevan ylöspäin.

Kallioiden päälle saavuttuamme eteemme aukesikin aivan mahtavat näkymät. Alla näkyvän järven nimi on Bruksträsket ja vesistö yhdistyy Lohjanjärveen sekä Mustionjoen kautta aina merelle saakka. Vesistö olisi upea melontakohde. Aurinko kimmelsi vedessä ja mietimme, miten maisemat sijoittuvat kartalle. Kallion alemmalla hyllyllä oli painauma jonkun edellisen kävijän teltasta ja mietin, että paikka olisi kyllä tosi hieno yöpymiskohde. Istuskelimme kallioilla pitkän tovin ja mietimme, alammeko tekemään ruokaa tässä vai muualla. Päivä oli kuitenkin niin kuuma, että päätimme laskeutua alas rantaan, jossa kävi pieni tuulenvire. Reitti alaspäin on hieman vaativa ja sieltä ei huonojalkaisemmat pääse ehkäpä kauhean näppärästi alas. Polku meni keittokatoksen ohi kohti rantaa ja siellä oli täydellinen paikka täyttää vatsa ja mieli.

Pääruuan sekä jälkiruuan jälkeen jäimme kalliolle makoilemaan ja rentoutumaan. Kesä antoi parastaan. Vaikka itse kävelyyn ei kulunut paljon aikaa (polun pituus on alle kilometrin), oli kohde mitä parhain juuri tällaiselle rennolle käyskentelylle ja nautiskelulle. Jo paikan päällä mietin, että tänne täytyy joskus palata. Itse asiassa paluu tapahtuikin yllättävän nopeasti, sillä jo samana iltana muiden retkikohteiden jälkeen mietiskelin sopivaa yöpaikkaa autossa nukkumiseen ja koska parkkipaikka oli niin rauhallinen ja olin edelleen lähistöllä, ajoin illalla takaisin. Kiipesin koiran kanssa vielä kallion päälle ihailemaan auringonlaskua ja venyttelemään. Kesäpäivä ja -ilta olivat todellakin parhaimmillaan.

Piian pisteet: 4/5

“Tänne päätin palata ja palasin jo samana iltana. Päätin palata tulevaisuudessa vielä uudelleenkin. Pieni, mutta todella kaunis paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen.”

Kohde löytyy kirjoista:
Etelä-Suomen retkeilyopas 1

Tällaisena Korpuddenin maisemat jäivät mieleeni.

Tulentekopaikka heti parkkipaikan läheisyydessä.

Mini pitkospuut märässä kohdassa.

Kallioista rantaa.

Hieno sammalseinä.

Polku oli rannassa osittain helppoa, mutta vaikeampia paikkoja oli myös.

Portaat oli rakennettu helpottamaan kallioilla kulkua.

Koko niemeke on kalliota. Kärjessä kalliot madaltuvat veteen, mutta rannassa on puustoa ja kasvillisuutta, joten ihan kärjestä ei avaudu aukeita maisemia.

Ja hieno näköalapaikka kallioiden päällä. Sisko ja sen veli.

Maisemat olivat avarat.

Herkkuruokia, luksuksena myös tällä reissulla mukana salaattia.

Jälkkärinä brownie, vaniljakastike ja mansikoita.

Ruokalepo ja kesä parhaimmillaan.

Illaksi takaisin.

Hienoja hetkiä, hienoja muistoja.

Harmi, ettei tällä kertaa reissussa ollut telttaa mukana. Autossakin nukutti hyvin, vaikka maisemat eivät olleetkaan kummoiset.

Parkkipaikan infotaulu. Parkkiksella oli myös ulkohuussi.