Jos olet vaeltamassa West Highland Wayta tai muuten vaan vierailemassa Loch Lomondilla, suosittelen ehdottomasti tätä reittiä nähdäksesi kansallispuiston upeat maisemat lintuperspektiivistä. Ben Lomond (974m) on alueen korkein huippu. Retki kannattaa ehdottomasti toteuttaa päivärepulla, jätä rinkka suosiolla Rowardennanin kylään tai niin kuin itse tein, piilotin rinkan retken ajaksi metsään. Reitti ei sovi huonojalkaisille ja vaatii vähintään hyvän peruskunnon.

Reitti alkaa Rowardennanin kylästä ja itse käytin suunnistamiseen All Trailsin offline-karttaa. Se löytyy juurikin otsikon nimisellä haulla. Reitti Ptarmigan Ridgen eli Ptarmiganin harjanteen kautta on ympyräreitti ja pituudeltaan noin 12 kilometriä. Itselläni meni sen kulkemiseen noin kuusi tuntia sisältäen muutamia evästaukoja sekä miljoona kuvaustaukoa. Ben Lomondin huipulle voi tietenkin mennä myös edestakaisin aloittaen reitin Rowardennanista vastapäivään. Nousu ja lasku on tällä puolella huippua paljon helpompi. Itse kiersin koko ympyräreitin vastapäivään kulkien.

Olin vaeltanut West Highland Wayta tässä vaiheessa kaksi päivää ja viettänyt päiväretkeä edeltävän yön tämän Ben Lomondille vievän reitin alkuosan läheisyydessä. Pohkeeni olivat kipeät parin ensimmäisen päivän kävelystä ja lähdin innolla kävelemään vaihteeksi kevyemmän päivärepun kanssa. Leirin purettuani piilotin tosiaan rinkkani metsään ja pakkasin päiväreppuun mukaan ruokatermarin, johon olin valmistanut aamulla jo lounaan tekeytymään, erilaisia eväitä, lisävaatteita, pienen ensiapulaukkuni sekä juotavaa. Otin tietenkin myös arvoikkammat tavarani mukaan, jotka olivat käytännössä puhelin, gps-laite, kamera sekä virtapankki.

Lähdin kiipeämään ylöspäin vievää polkua hyvällä tahdilla. Reitti on Rowardennanista lähdettäessä metsikköä, joka alkaa pikkuhiljaa harvenemaan, mitä korkeammalle kiivetään. Puuston yläpuolelle päästyä alkaa jo hahmottumaan, miten kauas maisemat oikein avautuvatkaan. Sää oli aurinkoinen ja lämmin ja hetken jo haaveilin shortseista. Mitä korkeammalle reitti kuitenkin kiipesi, sitä enemmän alkoi tuulemaan ja jossain vaiheessa oli kaivettava takki päälle. Rinnettä kiivetessäni pysähdyin välillä katselemaan taaksepäin avautuvia maisemia. Loch Lomondin järvi näkyi kaikessa kauneudessaan vuorten sylissä. Polku oli mielestäni helppokulkuinen, koostuen erilaisista kivisistä portaista sekä tasaisemmasta hiekkapolusta, mutta sisälsi kuitenkin haastavampiakin osuuksia, erityisesti huipulta laskeuduttaessa.

Oma askel tuntui niin kevyeltä ilman rinkkaa, etten pitänyt nousua millään tavalla raskaana. Huippu läheni nopeasti ja myös tuuli voimistui sitä mukaa. Juuri ennen huippua polun varressa oli korkeita kivimuodostelmia ja polku kulki jonkunlaisen harjanteen päällä. Maisemat avautuivat yhtäkkiä myös polun toiselle puolen ja näky oli aivan uskomattoman kaunis: silmän kantamattomiin Skotlannin ylänkömaisemaa auringonvalon ja varjojen vuoroin laikuttaen laaksoja ja vuoria. Jumiuduin kuvailemaan maisemia pitkäksi aikaa ja pidin pienen evästauon rinteen tarjoamassa tuulensuojassa. Tästä olikin enää lyhyt matka huipulle.

Ben Lomondin huipulla on kivikasa korkeimman kohdan merkiksi. Huipulla oli muutamia ihmisiä ihailemassa maisemia ja pitämässä evästaukoa. Huippu oli suhteellisen tasainen ja sen verran tilava, että ihmiset pystyivät levittäytymään sinne tänne pitämään ansaittua taukoa. Napsin kuvia ja videoita joka suuntaan, sillä maisemat todella levittäytyivät täältä kaikkiin ilmansuuntiin. Onnittelin itseäni hyvästä säästä, joka ei Skotlannissa ole aina itsestään selvyys. Maisemat ulottuvat kymmenien kilometrien päähän ja pohjoiseen katsottaessa pitäisi ilmeisesti erottua myös Ison–Britannian korkein vuori, Ben Nevis. Itse en osannut sitä horisontista erottaa, vaikka kompassilla tarkistin suunnan. Juttelin huipulla olevien muiden retkeilijöiden kanssa ja napsimme kuvia toisistamme. Olisin jäänyt huipulle pidemmäksikin aikaa, mutta muistuttelin itseäni tavoitteestani edetä vielä omaa vaellusreittiäni saman päivän aikana. Niinpä haikein mielin aloitin laskeutumisen länsirinnettä alas.

Reitti olikin tällä sivustalla huomattavasti jyrkempi kuin itäpuolen reitti. Käsiä oli pakko käyttää apuna, sillä jotkut askelmat kivenlohkareilta alaspäin olivat jalkani mittaisia. Hitaasti ja varovasti hivuttauduin kivien yli alaspäin ja väistin isoa retkiryhmää, jotka olivat hikisinä tarttumassa viimeisen nousun haasteisiin. Tsemppasin ryhmää ja etenin loivenevaa polkua hypähdellen alaspäin. Sitten kuulin tutun äänen Lapin tuntureilta ja osasin etsiä katseellani kiirunaa, josta seuraava vuorennyppylä on saanutkin nimensä. Siirryin polulta hieman sivuun kuvatakseni kahta kiirunaa, mutta ne häipyivät rinteillä hypähdellen nopeasti kauemmaksi.

Jatkoin iloisena polkua eteenpäin ja se muuttuikin pian tasaisemmaksi lähestyttäessä Ptarmiganin huippua. Takana vartioi kulkuani Ben Lomond jyrkkine kalliomuodostelmineen. Ptarmiganin huipulta sai vielä ihastella maisemia aika korkealta, sitten reitti alkoi viettämään pitkän pitkää alamäkeä kohti Rowardennania. Jossain vaiheessa alamäkeä pidin lounastauon ja vähensin vaatetta. Tuuleton rinne oli kuuma ja hiki tuli, vaikka polkua kulki alaspäin. Metsänraja tuli taas jossakin vaiheessa vastaan ja polku sukelsi portin jälkeen viileään ja kauniiseen lehtoon, jonka äänimaisema täyttyi veden solinasta. Metsästä putkahdettiin hiekkatielle, joka on myös samalla West Highland Way. Kävelin Rowardennanin puiston läpi ja aloitin reitin tavallaan uudestaan. Reitin alkupäässä on vessat ja vesipiste sekä opaste Ben Lomondille. Jaloissa alkoi taas tuntumaan pitkä päivä ja kuljin noin kilometrin verran vielä ylämäkeen hakemaan rinkkani. Se oli onneksi juuri siinä kunnossa, jossa olin sen metsään jättänyt ja sitten palasin alamäkeä takaisin Rowardennaniin. Oli aika jatkaa varsinaista vaellustani West Highland Waylla.

Loch Lomond, Ben Lomond ja sen ympäröivät alueet sekä tämäkin reitti kokonaisuudessaan kuuluvat Loch Lomond & The Trossachs -nimiseen kansallispuistoon. Alueella on myös muitakin reittejä ja itselleni jäi ainakin fiilis, että tänne tekisi mieli joskus palata. Järvialue on todella kaunis ja rannat koostuvat idyllisistä lehtimetsistä. Järvialue on laaksossa ja sitä reunustavat kauniit vuoret molemmin puolin, Ben Lomondin ollessa näistä korkein kohta.

Skotlannissa kerätään munroja, eli huippuja, jotka ovat yli 3000 jalkaa korkeita (noin 914 m). Nimi juontaa juurensa Sir Hugh Munro -nimisestä vuorikiipeilijästä, joka listasi 1900-luvun taitteessa Skotlannin korkeimmat kohdat. Munroja on yhteensä 282 kappaletta ja Ben Lomond on munroista eteläisin. Ben Lomond oli itselleni ensimmäinen munro ja huiputin vaellukseni lopuksi myös pari muuta munroa, kaikkein korkeimman munron Ben Nevisin sekä sen vieressä sijaitsevan Càrn Mòr Deargin.

Reitti oli huikean hieno ja suosittelen sitä lämpimästi.

Piian pisteet: 5/5

“Huikean hieno mahdollisuus kokea Skotlannin upeimpia maisemia yhden päiväretken aikana.”

Lue myös koko reissukertomukseni West Highland Waysta.

Reitti löytyy kirjasta:
The World’s Best National Parks in 500 Walks