Olen ihan tavallinen tyyppi, joka tykkää käydä paikoissa. Luonnossa liikkumisesta innostuin teini-iässä ja kuljin pitkin lähimetsiä filmikamerani kanssa. En osannut sen enempää kuvata, halusin vain dokumentoida kaikki näkemäni mielenkiintoiset asiat. Nautin tietenkin myös itse luonnossa liikkumisesta ja se on ollut nuoruudessani oma leikkikenttäni. Luonto jäi teinivuosien jälkeen lähes pariksi vuosikymmeneksi tauolle, kun elämä vei intensiivisesti tanssin maailmaan ja elämä etsi paikkaansa. Nyt vanhempana luonnosta on tullut paikka, jossa maailmanjärjestys on kohdillaan. Lintujen laulussa, tuulen huminassa ja veden äänissä on jotain käsittämättömän kotoista. Täältä olen kotoisin ja täällä minulla on hyvä olla.

Kirjat ovat kiinnostaneet minua niin kauan kuin muistan. Opin lukemaan ennen koulua ja luin tarhassa muille lapsille satuja. Lapsena keräsin sänkyni täyteen kirjoja, jotta pystyisin selailemaan niitä ennen kuin käyn nukkumaan. Päiväkodin tädit olivat aikoinaan huolissaan, kun kirjat kerääntyivät kuin varkain päiväunillekin mukaani. Harrastan sitä edelleen nyt 46-vuotiaana. Kuin vahingossa kirjat ajautuvat sänkyyn ja muutin itseni jopa nukkumaan kirjahyllyni lähelle, jotta minun ei tarvitse lähteä eri huoneesta hakemaan juuri sillä hetkellä kiinnostavaa kirjaa. Erityisesti olen kiinnostunut tietokirjoista, vaikka kaunokirjallisuuttakin luen mielelläni. Niitä lainaan lähinnä kirjastosta, tietokirjoja ostan omaksi. Tällä hetkellä kirjastostani löytyy eniten erilaisia kotimaisia ja ulkomaisia luontokohteita esitteleviä kirjoja, keittokirjoja, taidekirjoja sekä erilaisia eläimiin liittyviä kirjoja. Nautin kirjojen selailusta ja teen niihin myös omia merkintöjä. Kirja konseptina on jotenkin niin ajaton ja ihana. Kirjoista aukeaa ihan erilainen maailma kuin netin sähköisestä maailmasta ja jotenkin kirjan käyttäminen on helpompaa, nopeampaa ja antoisampaa. Ajankohtaisia tarkennuksia ja lisätietoja haen sitten tarpeen mukaan tietenkin netistä lisää, sillä tietotekniikka ihmisen palvelijana osaa olla myös hyödyllinen. Olen myös nykyään kyllästynyt somemaailman hektisyyteen ja jotenkin siihen pakkoon olla siellä esittelemässä jonkunlaista ihanneminää, jolla on kaikki asiat aina hyvin. Blogi tuntuu omalta, en kirjoita sitä antaakseni itsestäni jotenkin parempaa vaikutelmaa, vaan puhtaasta mielenkiinnosta asiaan, ihan sama, lukeeko tätä joku vai ei. Tämä on oma projektini.

Olen kauan halunnut kirjoittaa blogia nimenomaan käymistäni luontokohteista, mutta en ole keksinyt, missä muodossa sen pitäisi olla. Osallistuin vuonna 2018 YLE:n Mennään metsään -polkujuoksukiertueelle ja kiersin yllättäen kiertueen mukana kaikki Suomen silloiset kansallispuistot. Kansallispuistojen lisäksi kiertueen aikana tuli käytyä myös monessa muussa luontokohteessa. Se oli jonkunlainen käännekohta ja luonto palasi elämääni suuremmassa merkityksessä. Kiertueen jälkeen kiinnostuin käymään uusissa luontokohteissa sen sijaan, että kiertäisin tuttuja lähimetsiä ja puistoja koiran kanssa. Janosin seikkailemista. Kesällä 2019 kiersimme kaverini kanssa kaikki Viron kuusi kansallispuistoa ja saman vuoden syksynä lähdimme jo kohti Ruotsia. Koronavuodet katkaisivat suunnitelmat Ruotsin osalta, mutta vuonna 2023 päästiin takaisin vauhtiin. Tällä hetkellä yksi tavoitteistani on siis kiertää ne kaikki, 14/30 on nyt käytynä.

Sairastin toista kertaa koronaa marraskuussa 2023 ja olin turhautunut sängyssä makaamiseen. Olin jo aiemmin tutkaillut jotain pohjaa blogille ja sitten jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.
Keksin, että esittelen käymiäni kohteita nimenomaan kirjojen kautta, sillä ne ovat kuitenkin olleet itselleni se suurin inspiraation lähde, vaikka en niitä retkilläni mukana kannakaan. Retkikirjat kertovat monesti paikoista neutraalisti. Itse halusin blogiini hieman särmää ja siksi päätin antaa pisteitä paikoille. Niistä ei kuitenkaan kannata kenenkään loukkaantua, ne ovat vain omia muistiinpanojani. Haluan kuitenkin kertoa nimenomaan kokemuksistani kohteesta, enkä niinkään toimia yleisenä tietotoimistona. En arvostele luontoa, se antaa aina jotain. Pisteet heitän sillä tuntumalla, miten paikka jäi mieleeni elämään. Voi olla, että käyn jossain paikassa uudestaan ja sen jälkeen muutan pisteytystä. Kokemukset ovat kaikilla ihmisillä myös päiväkohtaisia ja jokainen tietää, että joskus oma fiilis on katossa, sää mitä parhain ja kaikki, mitä ympärillään näkee, on pelkästään jännittävää ja ihmeellistä.

Tällä hetkellä opiskelen eläinten parissa olevan päivätyöni lisäksi luonto- ja eräoppaaksi Eerikkilässä. Koulu kestää vuoden 2024 loppuun. Olen saanut valtavasti tietoa ja hyviä vinkkejä luonnossa liikkumiseen ja uskon, että koulu valmistaa minua haaveilemilleni pitkille vaellusreiteille. Olen myös löytänyt koulun kautta uusia tapoja luonnossa liikkumiseen patikoimisen ja polkujuoksun lisäksi sekä saanut siitä myös inspiraatiota päivätyöhöni. Tätä kirjoittaessani lähden muutaman päivän päästä Kiilopäälle kolmen viikon harjoittelujaksolle.

Kiva, että olet löytänyt blogini. Katsotaan, mitä vauhtia innostun sitä kirjoittamaan.

Toivottavasti törmätään kohteissa!

Terkuin Piia
piia.anttonen@gmail.com

Erään kauniin kesäpäivän vuonna 2023 vietin yhdessä kaverini kanssa juosten Elisaaren hienoissa maisemissa. Saunan ja piknikin jälkeen lähdettiin takaisin kotia kohti soutamalla.