Näitähän riittää. En kuitenkaan keräile materiaa (paitsi kirjoja), vaan kulttuuria, elämyksiä ja kokemuksia. Rakastan kirjoja, listoja ja kohteita. Oli kyse sitten elokuvista, musiikista tai museoista, on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista, että joku on jaksanut koostaa niistä kirjoja. Jollain tavalla ne ovat olleet kirjoittajalle merkityksellisiä tai sitten ne on koostettu yleisessä ymmärryksessä klassikoista tai muista tunnetuista tai merkittävistä kohteista, jotka pitää olla mukana, kun lähdetään asioita listaamaan. Joku voi nauraa tällaiselle hupsuudelle, mutta itsehän olen äärimmäisen kiitollinen, että joku asiaan perehtynyt jaksaa tällaisia kirjoja kirjoitella. Katselen mielelläni elokuvia, jotka on listattu ja suositeltu nähtäväksi. Voin myös yhtä hyvin katsella ja kuunnella jotain, mikä ei ole millään tavalla listattu, maailmani ei siitä järky. Mutta täytyy tunnustaa, että yleissivistykseni on monen tällaisen listakirjan takia kohentunut huomattavasti. Ilman näitä kirjoja en olisi ikinä löytänyt esimerkiksi Jacques Tatin elokuvia tai kaivanut kirjaston hyllystä Victor Hugon upeita teoksia, tutustunut Alpo Jaakolan ITE-taiteeseen tai kuullut Helinä Rautavaaran kummallisista seikkailuista maailmalla.

Joku omakin projekti minulla on. Tätä ei löydy mistään kirjoista tai kansista, mutta juoksen harrastuksenani kotipaikkakuntani Someron teitä läpi. Projekti on ollut nyt muutaman vuoden tauolla, mutta vakaa aikomukseni on jatkaa sitä tänä keväänä. Tietäjät tietää tällaiset hullutukset.

Koska blogi on perustettu vasta marraskuussa 2023, keskityn ensin esittelemään kotimaisia retkikirjoja ja niiden kohteita.

Loimaalla sijaitsevan Alpo Jaakolan Patsaspuiston teos Pellonvartija.