Jo on paikalla mielenkiintoinen nimi, varsinkin kun se on lampi, jossa on uimaranta. Paikalle saapuessani muutamia lapsia olikin pulikoimassa Sontiaisessa. Parkkipaikka sijaitsee heti rannan tuntumassa ja polkuja lähtee molempiin suuntiin.

Rannasta tulee mieleen mummola, se on sellainen sopivan pieni ja vaatimaton, mutta täyttää kuitenkin hyvin uimisesta haaveilevan tarpeet.

Tutkin Etelä-Suomen retkeilyoppaasta alueen reittejä ja lähdin ensin lammen rannasta oikealle kiiveten jyrkän kallion päälle. Sieltä polku jatkui metsäautotielle ja kohti Lautlammen kotaa. Reitti on edestakainen, eikä mielestäni mikään erityinen nähtävyys.

Sontiaisen uimarannalta vasemmalle vievä polku olikin melkoinen seikkailu. Polku nousi täälläkin korkean kallion päälle ja maasto sekä maisemat olivat hienot. Polku oli viihtyisä ja vei hiljalleen kohti Ruuhilampea. Täältä löytyivät mielestäni paikan hienoimmat kohdat. Upeat jyrkät kallioseinämät ja -lohkareet viettivät hieman solamaisessa muodostelmassa alas Ruuhilammelle. Täällä tunsi itsensä pieneksi.

Alhaalla oli nuorisoa grillaamassa. Jos olisin ollut yksin, olisin jäänyt ihailemaan paikkaa vielä pidemmäksikin aikaa. Rannassa olijoilta kyselin, mihin reitti jatkuu, mutta he eivät olleet ihan varmoja. Jonkunlainen kiipeily piti kuitenkin suorittaa, jos rannasta halusi tehdä ympyräreitin.
Näin kalliossa naruja ja jotenkin ihmeen kaupalla selvisin siitä kahden koiran kanssa ylös.

Polku ylempänä oli aika olematon, joten seurailin vain jonkunlaista järkevää väylää pusikoiden läpi. Jossain vaiheessa luulin olevani reitillä, tai nähneeni reittimerkkejä, mutta ei ollut olemassa mitään selkeää polkua. Saavuin alueelle, jossa oli kaadettu metsää, joten eteneminen oli lievästi sanottuna vaivalloista. Tässä vaiheessa oli pakko käyttää puhelinta kartoittaakseni, missä olin. Olin ilmeisesti vahingossa ohittanut polun ja mennyt sen yli päätyen tänne vaikeakulkuiseen maastoon. Lähestyessäni Sontiaista löysin taas vahvat polut ja palasin niitä pitkin takaisin. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin lähtenyt seuraamaan näitä polkuja ja selvittänyt, mihin ne vievät. Ehkä joku toinen kerta!

Tämä kohde herätti itsessäni ristiriitaisia tunteita, sillä paikoin tunsin olevani aivan ihastuksissani erityisestä maastossa ja paikoin hermoja raastavassa ryteikössä. Eksyminen oli tietenkin oma vika ja ryteikkö ei kuulu varsinaisesti reitille. Paikka ansaitsee ehdottomasti toisen mahdollisuuden ja myös suositukseni.

Piian pisteet: 4/5

“Upean jyrkkää maastoa.”

Kohde löytyy kirjoista:
Etelä-Suomen Retkeilyopas 1