Tämä ei ollutkaan vaellus sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä leirimme pysyi kaikki kolme yötä paikallaan. Harjoittelimme kuitenkin talvivaeltamiseen liittyviä taitoja ja liikuimme ahkioiden kanssa leiriin ja takaisin.

Toinen talvivaellus oli ensimmäisen tapaan myös osa luonto- ja eräopasopintojani. Retki starttasi huhtikuun alussa 2024 heti pääsiäisen jälkeen koulultamme Eerikkilästä, josta koulun autoilla ajoimme yhden yön taktiikalla Sodankylän kautta Kemihaaraan. Olen käynyt UKK-puistossa muutaman kerran ja viimeisin käynti oli muutamaa kuukautta ennen vaellusta suoritettu kolmen viikon harjoittelujakso Kiilopäällä. Olikin mielenkiintoista suunnata Kemihaaraan, jossa en ollut koskaan ennen käynyt.

Parkkipaikalla purimme autot, pakkasimme ahkiot ja valmistuimme lähtöön. Hiihdimme ensimmäisenä päivänä noin kuuden kilometrin matkan hieman Naltiojoen tuvan ohi, jonka jälkeen teimme leirin. Perille oli valmis ura, joten toivottu suunnistus jäi vähemmälle. Pystytimme telttaparini kanssa teltan ja teimme absidiin madalluksen, jotta teltassa pystyi seisomaan. Kun ensimmäisen talvivaelluksen hiihdimme Hossassa, oli kantohanki huipussaan. Täällä liikkuminen ilman lumikenkiä tai suksia oli sula mahdottomuus.

Säät olivat mielettömän hienot, aurinko lämmitti päivällä mukavasti ja päivät olivat pitkiä. Täydellinen ajankohta tehdä talvivaellusta! Yölämpötilat eivät ollutkaan niin mairittelevia, vaan huitelivat lähellä -30° ja ensimmäisenä yönä teltassa heräsin paleluun. Aamutoimet kylmässä olivat vaikeita ja hitaita, sillä hanskoja pystyi tuskin ottamaan käsistä pois ja varpaatkin palelivat jatkuvasta liikkumisesta huolimatta.

Toisena vaelluspäivänä aloitimme kammien rakentamisen. Lapioimme kolmen-neljän hengen ryhmissä isot kasat lunta ja tamppasimme ne kiinteiksi. Aamun kylmyys oli muisto vain ja hikihän siinä lapioidessa tuli. Sitten vietimme pidemmän tauon auringosta nauttien ja lettuja syöden odotellessamme kammien kovettumista. Iltapäivällä pääsimme koverruspuuhiin ja se olikin aika märkää puuhaa. Kaivoimme konttauskorkuisen tunnelin oveksi ja itse kammiin teimme keskikäytävän molemmin puolin laverit. Tamppauksen loppuvaiheessa pistelimme ulkopuolelta kammin katon ja seinän läpi grillitikkuja, jotta kovertaessa tietäisimme, miten pitkälle pystymme kaivamisessa etenemään.

Kammien rakentamisessa kului koko päivä, mutta valmiiksi ne tulivat juuri sopivasti seuraavaa yötä varten. Nukuin ensimmäistä kertaa elämässäni lumen alla! Kammin lämpötila oli todella siedettävä verrattuna öisiin lämpötiloihin teltassa. Seuraavana aamuna lämpötila ulkona oli noin -28°C, kun kammin sisällä lämpötila oli noin -8°C, joten ero oli merkittävä. Nukuin kammissa oikein hyvin. Kammi eristi uskomattoman hyvin kaikki ulkomaailman äänet ja kaiversimme laverit onneksi tarpeeksi leveäksi, joten laverilta tipahtamista ei tarvinnut pelätä. En myöskään kokenut ahtaan paikan kammoa tai pelännyt hapen loppumista. Olimme tehneet kammeihin ilma-aukot ja ennen nukkumaanmenoa poltimme hetken kynttilää sekä hapensaannin tarkistamisen että tunnelman takia. Yölliset vessakäynnit eivät houkuttaneet, joten vähensin taas vedenjuontia iltaa kohden välttääkseni ryömimisen aamuyöstä ulkomaailmaan. Missasin valitettavasti tällä taktiikalla hienot revontulet, mutta mukavuus vei voiton.

Kolmantena vaelluspäivänä lähdimme päiväretkelle Naltiotunturille, jota olimme ihailleet taivaanrannassa jo leiristä käsin. Sää oli taas vertaansa vailla ja tunnelma oli huippu. Vastuuryhmän opas johdatti meitä hiihtäen kohti tunturia, joka piirtyi eteemme matkan edetessä yhä selvemmin. Tunturin juurella käsittelimme lumiturvallisuutta ja pienen energiatankkauksen jälkeen lähdimme ylöspäin. Nousu oli yllättävän helppo pehmeän lumen takia. Olin etukäteen jännittänyt pärjäänkö liukulumikengillä, mikäli rinne on jäinen, mutta huoli osoittautui turhaksi. Etenimme tunturin lounaispuolta loivaa siksakkia ja pian olimmekin jo puurajan yläpuolella. Maisemat olivat jo rinteestä katsottuna huikeat. Saavutimme huipun upeassa auringonpaisteessa ja pidimme yllättävän tuulettomalla huipulla lounastauon nauttien maisemista ja arvaillen horisontissa näkyviä tuntureita. Korvatunturi näyttäytyi jo ensimmäisen päivän hiihtomatkalla, mutta täältä sitä sai katsella vielä paremmin.

Huipulla vietetyn nautiskelun jälkeen lähdimme laskeutumaan samaa lounaispuolta takaisin ja laskeminen siksakkia pehmeässä lumessa oli todella hauskaa. Hiihdimme takaisin samaa reittiä leiriin ja retkeemme kului yhteensä noin kuusi tuntia. Illallisen jälkeen koitti toinen ja samalla viimeinen kammiyö, joka oli yhtä mukava kuin edellinenkin.

Neljäntenä päivänä oli aika purkaa leiri ja aamu alkoi kammien tuhoamisella lapioilla. Samalla tuli todettua, miten kovaksi seinät ja katto ehtivät jäätyä, joten mitään riskiä kammin sortumiseen nukkujien päälle ei ollut. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen matka alkoi kohti Kemihaaran parkkipaikkaa ja haikeana hyvästelin meitä mukavasti palvelleen leirin.

Majoituimme paluumatkalla Savukoskella, josta ajoimme seuraavana päivänä tutustumaan pikaisesti Sallan kansallispuistoon ja siitä vielä ajoimme yöksi Ristijärvelle. Seitsemäntenä päivänä palasimme takaisin koululle.

Yhteenveto talvenvihaajan toisesta talvivaelluksesta:

– Koska edellisestä vaelluksesta oli kulunut vain viikko, oli hyvin helppoa pakata jo valmiina olevat tavarat kuivattelun, pyykinpesun ja ruokapäivityksen jälkeen. Otin mukaan samoja hyviksi havaittuja ruoka-aineksia, jotka koostuivat lähinnä puolivalmiista kuivaruuista täydennettynä erilaisilla snäkseillä ja herkuilla.

– Liukulumikengät toimivat tässä reissussa erinomaisesti. Jos Naltiotunturi olisi ollut jäisempi, olisi huiputus pitänyt tehdä lumikengillä. Muuten Kemihaaran maasto oli melko tasaista ja metsäistä, monin tavoin helpompaa kuin Hossassa.

– Lämpötilat: olin oikeastaan tyytyväinen, että oli niinkin kylmä. Nyt ei tarvitse arvuutella, miltä sellaiset pakkaset tuntuvat. Majoitumme kohtuullisen etäisyyden päässä autiotuvasta, joka toimi myös evakuointipaikkana. Muutama ryhmästämme hakeutui tuvan lämpöön terveysongelmien ja ilmapatjan rikkoontumisen takia. Hyvä muistutus itsellekin kantaa ilmapatjan lisäksi aina mukana solumuovialustaa.

– Kammien rakentaminen oli työlästä, mutta etu nukkumismukavuudessa oli merkittävä. Erittäin mielenkiintoinen kokemus.

– Leirin pysyminen samassa paikassa koko reissun ajan oli ehkä alkuun pieni pettymys, mutta se osoittautui erittäin toimivaksi. Ehdimme rakentaa kammit ja saimme kuitenkin mahtavan päiväretken Naltiotunturille. Saimme puron peittävään jäähän reiän ja sen kautta vettä koko leirin ajaksi, joka nopeutti ja helpotti huomattavasti kokkailuja verraten lumen sulattamiseen. Sulatettu lumi on mielestäni myös aivan kamalan makuista, joten raikas purovesi oli nautinto.

– Talvenvihaaja ei edelleenkään pidä talvesta, mutta alan ehkä myöntymään sille, että maalis-huhtikuu pohjoisessa on aika kiva valon ja lämpöisten päivien takia. Pakko myöntää, että olen saanut koulun kautta kipinän talviretkeilyyn ja suunnitelmani on tehdä oma retki ensi vuonna, kun koulu on jo päättynyt. Korvatunturi huuteli siellä rajan tuntumassa nimeäni, joten sinne täytyy joskus päästä, onko se sitten talvi- vai kesäretki, se jää nähtäväksi.

Piian pisteet: 5/5

“Kemihaaran upea erämainen tunnelma ja Naltiotunturin huiputus täydellisessä säässä tekivät unohtamattoman vaikutuksen. Tänne täytyy palata!”

Lue myös:
Ensimmäinen talvivaellus – Hossa

Naltiotunturin huiputus opiskelukavereiden kanssa.

Kemihaaran parkkipaikalta kohti leiripaikkaa.

Maasto oli pääosin metsäistä suoalueita lukuunottamatta.

Telttaleiri.

Hengissä! -30°C yö takana.

Lumikammin koverrusta.

Lumikammi valmiina.

Mukava tunnelma.

Päiväretki takana näkyvälle Naltiotunturille. Lumikengät oli varmuudeksi mukana, mikäli rinne olisi osoittautunut liukkaaksi.

Siksakkia rinnettä ylös.

Maisemia rinteestä.

Mahtavia maisemia.

Huippu oli huippu!

Lumen kuvioita tunturin huipulla.

Houkutteleva Korvatunturi.

Paluumatka takaisin Kemihaaran parkkipaikalle.

Päiväkohtaiset eväät pakkasin molemmilla talvivaelluksilla laatikoihin, niin näkkärit ja keksit pysyivät ehjänä.

Varusteet vaellusta varten: suksipussi, kaksi Ikea-kassia ahkioon, joissa ruuat, makuupussit, alusta yms. Keltaisessa säkissä vaatteita ja punainen reppu on päiväreppu. Lisäksi toiset kengät leiriin.