Maaliskuussa 2026 kävimme ystäväni Anun kanssa tutustumassa Karkkilan uuteen luontopolkuun, Konnankieppiin. Viiden kilometrin mittainen reitti on saanut nimensä Haukkalammilla majailevista rupikonnista, joita ei valitettavasti meidän käyntimme yhteydessä vielä näkynyt.

Jätimme autot Käpylän urheilukentän parkkikselle ja lähdimme seuraamaan konnalogolla merkattua reittiä. Lämpöä oli muutamia asteita ja maisema oli kauniin sumuinen. Polulla oli uusi hakepäällyste ja sitä oli helppo ja mukava kulkea. Heti reitin alussa tuli vastaan lampi, jonne kuikuilin toiveikkaasti sammakoita nähdäkseni, mutta vuodenaika taisi olla vielä liian kylmä niille kavereille.

Pienen matkan kuljettuaan reitti ylitti tien ja tuli polkujen risteykseen. Polku on tikkarinmallinen, alku- ja loppuosa kuljetaan samaa reittiä, mutta “tikun” jälkeen reitti muuttuu ympyräksi. Pujahdimme risteyksestä metsän sisään, koska reitti näytti siihen suuntaan houkuttelevammalta.

Ottaen huomioon vuodenajan, polku ei ollut mitenkään mutainen tai huonokuntoinen, vaikka se täällä metsässä ei ollutkaan enää haketettu. Polku kiemurteli metsikössä ja välillä jäkäläisillä kallioilla.

Pian saavuimmekin jo laavun suuntaan osoittavalle viitalle. Ensin tulivat vastaan huussit ja alempana siinsi laavu sumun keskellä uutena ja vaaleana. Ja olipa se hieno ja miten upealla paikalla! Ihastelimme laavun muotoa ja erityisen hienon siitä teki tulisija, joka oikeasti varmasti lämmittää sisätilaa. Sumu peitti alas järvelle näkyvän maiseman, mutta se oikeastaan teki paikasta erityisen, jopa maagisen.

Lähdimme laskeutumaan uusia portaita pitkin alas Haukkalammen rantaan ja rannassa huudahdin ihastuneena: “Keinu!” Siinä sitten keinuimme kaverin kanssa vuorotellen ja mietin, että jokaiseen arkipäivään pitäisi liittyä pieni hetki keinumista luonnon keskellä.

Lähdimme seurailemaan pienempää polkua järven rantaa pitkin ja tulimme polkujen risteykseen. Tutkailin ensimmäisen kerran kunnolla karttaa ja tajusin, miten lähellä olemme Sontiainen – Ruuhilampi -reittiä. Halusin näyttää kaverilleni Ruuhilammen upeat kallionseinämät ja poikkesimme Konnankiepiltä käydäksemme siellä.

Lähestyimme jyrkännekohtaa yläkautta ja kiersimme alas rantaan kulkevan solan yläpäähän. Matkalla jäimme ihastelemaan kuusissa keikkuvia oravia. Kallioseinämä on täällä Ruuhilammella poikkeuksellisen upea. Napsimme kuvia ja kiipeilimme kivenmurikoiden päällä. Rannasta pääsee takaisin ylös aika haastavaa reittiä, jossa on köysi apuna. Lähdimme tietenkin seikkailemaan sinne ja pahimman kallionousun jälkeen tulimme tiheään metsään, jossa oli mieletön möykky jäätä vielä jäljellä. Purot solisivat, kun sulamisvedet valuivat Ruuhilampeen. Poikkesimme polulta ihmettelemään jäämuodostelmaa, joka muistutti valtavaa räkäklimppiä.

Klimpin tutkittuamme palasimme poluille ja takaisin Konnankiepille. Jonkun matkaa juoksenneltuamme tajusin, etten ole hetkeen nähnyt reittimerkkejä. Käännyimme takaisin ja luulimme tietävämme, missä olimme ja yritimme oikaista takaisin oikealle polulle. Ei sitä tietenkään löytynyt, mutta hetken palloiltuamme ja palauduttuamme takaisin reilusti tulosuuntaan, löysimme oikean polun uudestaan. En tiedä, oliko räkäklimppi lumonnut meidät vai mikä oli ongelma, mutta ei poluissa uudestaan kuljettuna näyttänyt olevan mitään epäselvyyksiä.

Jonkunlaista latupohjaa pitkin saavuimme takaisin ympyräreitin aloituspisteeseen ja laskettelimme tikkarin tikkua pitkin takaisin autolle. Reitti oli oikein kiva ja laavu kalliolla oli todella hieno. Samoin keinu oli ihana bonus koko retkelle. Kellon mukaan pituutta lenkille kertyi poikkeama Ruuhilammelle mukaan luettuna noin 7 km. Rupisammakot jäi näkemättä, mutta jäinen räkäklimppi ja Ruuhilammen kalliot olivat vähintäänkin yhtä jänniä.

Piian pisteet: 4/5

“Kaunis kiertämisen arvoinen reitti, jonne kannattaa varata ylimääräistä aikaa nauttiakseen evästauosta upealla laavulla. Jos aikaa jää, poikkea myös ihmettelemään Ruuhilammen kalliojyrkänteitä.”

Lisätietoja reitistä:
https://visitkarkkila.fi/liiku-harrasta/konnankieppi-haukkalampi-karkkila/